Suunnitelmat on jälleen kerran mahtavat. Ja lupauksetkin aika reteät. Teen sitä ja teen tätä ennen joulua ja teen ton ja teen tän jouluksi. Kudon tumput sulle ja sulle ja pipon sulle ja sä saat pitkän kaulaliinan. Leivon joulukakun sille kaverille ja tolle kaverille ja yhden kakun vien tuliaiseksi sinne ja toisen tänne. Maxin kanssa tehdään piparkakkutalo. Kaikki on tietenkin tunteella paketoitu näyttävästi ja kauniilla rusetilla somisteltu. Kortit ainakin askartelen itse ja lähetä ajoissa...
Riittääkö jos tumpuissa on vain varret, pipot voisi kutistaa pääpannaksi, kaulaliinan tilalle ehtisi ehkä patalapun pykäämään. Kortit taitaa jäädä askartelematta ja kakut leipomatta... Minne aika katoaa?
tiistai, marraskuu 24, 2009
perjantai, marraskuu 20, 2009
Täällä on tehty myös tällästä..
...eikä tästä lajista saa tarpeeksi, lumet tosin suli, joten se sitten loppui pakon sanelemana. Ennen laskua piti saada kummitädiltä ohjeistus, miten liukurilla lasketaan, mihin se laitetaan ja miten siihen itsensä asettaa. Piti myös kerrata mikä on pulkka ja miten se eroaa liukurista ja miten sillä lasketaan.
Tätä valkeutta toivoisi tänä talvena näkevänsä vielä lisää...
Pimeä kotipiha..
torstai, marraskuu 19, 2009
Huomioita
Armoton arki on iskenyt kyntensä minuun. Töihin kotiin, töihin, kotiin ja viikonloppuna mummulaan. Toki tähän väliin mahtuu kaikkea, muttei näemmä bloggausta tai juurikaan valokuvausta. Miten sitäpaitsi voi kuvata mitään kivaa kun aina on pimeä? Kotinsakin näkee enää vaan ja ainoostaan piemeällä. No onhan meillä onneksi valot....
Olen tarkkaavainen ihminen ja huomannut seuraavaa: Kaikki valittaa säästä. Jos sataa, valitetaan sateesta, jos ei sada valitetaan tuulesta, jos ei tuule, valitetaan sumusta, jos ei ole sumua, tuulta, sadetta ja paistaakin aurinko, valitetaan siitä, että se paistaa kuitenkin vaan hetken ja kohta sitä ei nää kuitenkaan taas puoleen vuoteen. No entä sitten? Pimeä on ihanaa! Sumu on taianomaista! Sade on puhdistavaa! Tuuli on virkistävää! Tietääpäähän olevansa elossa ja elävänsä eri päivää, eilen pidin kiinni piposta ja tänään vaan sateenvarjosta.
Ihmisiä on kiva seurata, olen todennut seuraavaa: Kukaan ei hymyile. Kaikki katsoo jalkoihinsa kävellessään. Onko kaikilla suruaika? Vai onko se vaan tämä vuodenaika? Miksi ei voisi olla hetkessä iloinen ja mykistyä arjen onneen? Hymyileminen on huomattavasti murjottamista kivempaa ja se kuluttaa enemmän kaloreitakin! Olen myös huomannut, että hymyilemällä ihmisille, kadulla, kaupassa, hississä, rappukäytävässä ja varmasti ihan missä vaan saa osakseen kummastuneita ilmeitä.
Hämeenkadun jouluvalot saa meikäläisen auttamatta hyvälle tuulelle joka kerta. Aamun valjetessa ja illan hämärtyessä ne luo keltaista loistoaan kansalle joka allapäin vaeltaa ja samalla muistuttaa jostakin kadonneesta, lämpimästä ja kesäisestä valoilmiöstä. Pimeys, syksy, kylmä ja märkä on ihanaa, mutta mun lemppari kesämekko näyttää kyllä todella mukavalta ja ihanalta.
(tietto siitä, etten ehkä ikinä tule Suomessa tarkenemaan siinä, loiventaa kesän kaipuuta kummasti..)
Ja ainahan on sauna!
Olen tarkkaavainen ihminen ja huomannut seuraavaa: Kaikki valittaa säästä. Jos sataa, valitetaan sateesta, jos ei sada valitetaan tuulesta, jos ei tuule, valitetaan sumusta, jos ei ole sumua, tuulta, sadetta ja paistaakin aurinko, valitetaan siitä, että se paistaa kuitenkin vaan hetken ja kohta sitä ei nää kuitenkaan taas puoleen vuoteen. No entä sitten? Pimeä on ihanaa! Sumu on taianomaista! Sade on puhdistavaa! Tuuli on virkistävää! Tietääpäähän olevansa elossa ja elävänsä eri päivää, eilen pidin kiinni piposta ja tänään vaan sateenvarjosta.
Ihmisiä on kiva seurata, olen todennut seuraavaa: Kukaan ei hymyile. Kaikki katsoo jalkoihinsa kävellessään. Onko kaikilla suruaika? Vai onko se vaan tämä vuodenaika? Miksi ei voisi olla hetkessä iloinen ja mykistyä arjen onneen? Hymyileminen on huomattavasti murjottamista kivempaa ja se kuluttaa enemmän kaloreitakin! Olen myös huomannut, että hymyilemällä ihmisille, kadulla, kaupassa, hississä, rappukäytävässä ja varmasti ihan missä vaan saa osakseen kummastuneita ilmeitä.
Hämeenkadun jouluvalot saa meikäläisen auttamatta hyvälle tuulelle joka kerta. Aamun valjetessa ja illan hämärtyessä ne luo keltaista loistoaan kansalle joka allapäin vaeltaa ja samalla muistuttaa jostakin kadonneesta, lämpimästä ja kesäisestä valoilmiöstä. Pimeys, syksy, kylmä ja märkä on ihanaa, mutta mun lemppari kesämekko näyttää kyllä todella mukavalta ja ihanalta.
(tietto siitä, etten ehkä ikinä tule Suomessa tarkenemaan siinä, loiventaa kesän kaipuuta kummasti..)
Ja ainahan on sauna!
keskiviikko, marraskuu 04, 2009
Recovery
Eläköön tekniikka. Kadonneet kuvat sai kuin saikin kortilta ulos (kaikkien 30 000 muun kuvan kanssa..). Liekö vika kortissa, kannattaako sitä enää käyttää??
Metsälampi oli siis jäässä ja siinä riitti ihmeteltävää. Kovasti teki sinne mieli mopolla sladittelemaan vaan eipä se vielä hetkeen kanna.
Ja vauhdinhurmaa riitti juniorilla siinä määrin, että äitiä hirvitti. Paskaringin teko sujuu kiitettävästi ja samoin kaikki muu driftailu. Puuha on kuulemma hurjasti jännempää täällä kuin aavikolla, puita ja kaikkee.. Hurjasti paljon kylmempää se ainakin on.
Metsälampi oli siis jäässä ja siinä riitti ihmeteltävää. Kovasti teki sinne mieli mopolla sladittelemaan vaan eipä se vielä hetkeen kanna.
Ja vauhdinhurmaa riitti juniorilla siinä määrin, että äitiä hirvitti. Paskaringin teko sujuu kiitettävästi ja samoin kaikki muu driftailu. Puuha on kuulemma hurjasti jännempää täällä kuin aavikolla, puita ja kaikkee.. Hurjasti paljon kylmempää se ainakin on.
sunnuntai, marraskuu 01, 2009
Nöf
Marraskuu. Käsittämätöntä miten nopeaan aika kuluu. Aika on todellakin suhteellinen käsite ja sen kulumiseen vaikutta moni tekijä. Pääsin siirtämään kelloja talviaikaan, konkretisoi talven alkua, pimeyttä, aikaa. Joulu on ihan just.
Tänä vuonna ei ole bb ollut kertaakaan mainittuna tässä osoitteessa. Sitä on kuitenkin seurattu aktiivisesti ja tänä vuonna siihen on myös koukkuuntunut myös Jarkko ja valitettavasti myös Max aikana ennen kouluaamuja. Toisaalta niin taattoman tylsä ja turha keksintö, mutta kuitenkin niin herttaisen mielenkiintoinen psykologinen koe, kuka nyt ei tahtoisi olla kärpäsenä katossa. Ja näinpähän muuten viimevuoden Juuuhanin koskarissa urheilukaupassa. Enkä rohjennut pyytämään nimmaria....
Ärsytykseen asti on mietityttänyt koulsta kotiin tullut lappu missä pyydetään lupaa lapsen rokoittamiseen sikainfluenssaa vastaan. Possulenssu, sikis, sikanuha, nöffis... kirosanoja kaikki! Poika pelkää muuttuvansa porsaaksi jos ei rokoitetta saa ja kuunneltuaan hysteerisen äitinsä skitsoilua pelkää luultavasti muuttuvansa possuksi myös siinä tapauksessa jos ottaa rokoitteen. Ei ihan istu meikäläisen ajatuksiin ottaa lapselleen rokoite, mitä ei ole tutkittu läheskään tarpeeksi ja josta asiantuntijat itse kieltäytyy.... What to do..
Tässä kohtaa on kuva jäätyneestä metsälammesta, kimmeltelevästä lumisesta kuusen oksasta ja karusta kalliosta, sekä puiden seassa sladittelevasta mopo-pojasta. Oli muuten hyviä kuvia, mutta kamera söi ne. Miten pelastettiin muistikortilta kadonneet kuvat???
Tänä vuonna ei ole bb ollut kertaakaan mainittuna tässä osoitteessa. Sitä on kuitenkin seurattu aktiivisesti ja tänä vuonna siihen on myös koukkuuntunut myös Jarkko ja valitettavasti myös Max aikana ennen kouluaamuja. Toisaalta niin taattoman tylsä ja turha keksintö, mutta kuitenkin niin herttaisen mielenkiintoinen psykologinen koe, kuka nyt ei tahtoisi olla kärpäsenä katossa. Ja näinpähän muuten viimevuoden Juuuhanin koskarissa urheilukaupassa. Enkä rohjennut pyytämään nimmaria....
Ärsytykseen asti on mietityttänyt koulsta kotiin tullut lappu missä pyydetään lupaa lapsen rokoittamiseen sikainfluenssaa vastaan. Possulenssu, sikis, sikanuha, nöffis... kirosanoja kaikki! Poika pelkää muuttuvansa porsaaksi jos ei rokoitetta saa ja kuunneltuaan hysteerisen äitinsä skitsoilua pelkää luultavasti muuttuvansa possuksi myös siinä tapauksessa jos ottaa rokoitteen. Ei ihan istu meikäläisen ajatuksiin ottaa lapselleen rokoite, mitä ei ole tutkittu läheskään tarpeeksi ja josta asiantuntijat itse kieltäytyy.... What to do..
Tässä kohtaa on kuva jäätyneestä metsälammesta, kimmeltelevästä lumisesta kuusen oksasta ja karusta kalliosta, sekä puiden seassa sladittelevasta mopo-pojasta. Oli muuten hyviä kuvia, mutta kamera söi ne. Miten pelastettiin muistikortilta kadonneet kuvat???
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
