Olen ollut Suomessa 47 päivää. On lokakuun loppu. Sataa vettä kun lähden töistä. työpaikan ovella hätkähdys ja ajatus iskee salaman lailla. Yäk mikä harmaus! Märkää kalseaa, koleaa ja harmaata. kaikki on harmaata. blääh... Töihin mennessä on hämärää ja töistä tullessa on hämärää. Kuukauden päästä pimeää. Päivän valoa lauantaisin ja sunnuntaisin. Suorastaan dramaattista miten leiskuvan värikkäästä punaisesta ja keltaisesta tuli yhtäkkiä tasaisen harmaata. Ja märkää. Tätäkö se oli se "kamala koiran ilma"? Tai älkää vastatko, tiedän tiedän, se pahenee vaan... (oikeesti olen totaalisesti unohtanut)
Pakko nyt kuitenkin kertoa tuon ajatuksen perään, että hämärän hinnalla on saatu myös paljon hyvää. Suku ja perhe lähellä, siskontyttö ja veljenpoika miltein naapurissa. Ne neljä vuodenaikaa ja raitista ilmaa. Terveemmät elämänarvot jo oikeampi aidompi elämä sen vauhtisokeuden tilalle. Paluu juurilleen ja karjalanpiirakat ja pakastepullat lähikauppaan, samoin jokapäiväinen ruisleipä.
Elämään saa olla aika tyytyväinen juuri nyt. Harmaudesta huolimaata.
keskiviikko, lokakuu 28, 2009
tiistai, lokakuu 27, 2009
Hulabaloooo...
Teetä lempi mukista, sohvan kulmassa, aamutakissa. Pyykkikone, vesilasi, sänky ja oma tyyny. Huokaus. Eloa matkalaukusta kesti seitsemän viikkoa ja viisi päivää, jotenkin siihenkin kerkesi tottumaan ja nyt pitää itseään onnekkaana kun saa ottaa sukkansa lipastosta ja syödä istuen tuolilla pöydän ääressä ja vieläpä oikeista astioista. Paperilautaset on lerppoja.
Aika hulabaloo sanoisin. Rekka oli myöhässä ja löytäessään perille se yllätti meidät ollessaan perävaunullinen. Siis odottelin pikkukottia ja olin rekkafirmaan kertonut pihan olevan "ihan tilava". Peruutettuaan toista tuntia meidän pihaan kuski oli tukevasti eri mieltä, mutta vemputus palkittiin ja liki puolentoista tunnin peruutus urakan jälkeen kontti nökötti ovenpielessä. Puolitoista tuntia lisää ja talkoovoimin kontti oli tyhjä. Siihen vielä puolitoista tuntinen päälle ja kaikki tavarat oli kannettu ja hissitetty neljänteen kerrokseen. Siihen vielä viikko lisää ja laatikoita on edelleen purkamatta. Villi veikkaus, että voidaan lisätät tähän vielä kuukausi tai kaksi ja niitä on edelleen purkamatta. Sormi meni suuhun useampaan otteeseen kun lattiatila alkoi loppumaan ja pihalla oli vielä mööpeliä ja laatikkoa jonossa, mutta kaikki mahtui ja uskomatonta kyllä, jokaiselle huonekalulle on löytynyt paikka. Kodinkoneiden valkoiset muoviosat on mystisesti kellastuneet. Onko näin ollut muillakin ja mikä avuksi? Mönkijöiden renkaat oli turvallisesti kiinnnitetty lautaiseen laatikkoon naulapyssyllä ja yhden taulun lasi on rikki. Kadoksissa on vielä vessan roskis ja avainnaulakko. Mutta kyllä tämä tästä sitten...
Aika hulabaloo sanoisin. Rekka oli myöhässä ja löytäessään perille se yllätti meidät ollessaan perävaunullinen. Siis odottelin pikkukottia ja olin rekkafirmaan kertonut pihan olevan "ihan tilava". Peruutettuaan toista tuntia meidän pihaan kuski oli tukevasti eri mieltä, mutta vemputus palkittiin ja liki puolentoista tunnin peruutus urakan jälkeen kontti nökötti ovenpielessä. Puolitoista tuntia lisää ja talkoovoimin kontti oli tyhjä. Siihen vielä puolitoista tuntinen päälle ja kaikki tavarat oli kannettu ja hissitetty neljänteen kerrokseen. Siihen vielä viikko lisää ja laatikoita on edelleen purkamatta. Villi veikkaus, että voidaan lisätät tähän vielä kuukausi tai kaksi ja niitä on edelleen purkamatta. Sormi meni suuhun useampaan otteeseen kun lattiatila alkoi loppumaan ja pihalla oli vielä mööpeliä ja laatikkoa jonossa, mutta kaikki mahtui ja uskomatonta kyllä, jokaiselle huonekalulle on löytynyt paikka. Kodinkoneiden valkoiset muoviosat on mystisesti kellastuneet. Onko näin ollut muillakin ja mikä avuksi? Mönkijöiden renkaat oli turvallisesti kiinnnitetty lautaiseen laatikkoon naulapyssyllä ja yhden taulun lasi on rikki. Kadoksissa on vielä vessan roskis ja avainnaulakko. Mutta kyllä tämä tästä sitten...
maanantai, lokakuu 19, 2009
Ensilumi yllätti autoilijan
Joka vuosi siitä puhutaan. Lumi yllätti autoilijat. On saanut laskea itsensä tästä joukosta pois viimeiset kuusi vuotta, lumi ei yllättänyt ikikesässä kertaakaan. Vaan niin liukasteltiin kesärenkailla mummulaan jäisiä metsäteitä pitkin kesärenkailla. Hyvä me! Ja siis lähinnä oli hauskaa ja takapenkiltä kuuluui riemunkiljuntaa että tee isi lisää drifting!!!
Maistiaiset ensi lumesta on siis saatu vaan ei sitä ole satanut edes lumipalloon asti. odotellaan.
Luvassa on huomiseksi hulabaloo. Viimehetken vinkit (ja talkoo ilmoittautumiset) otetaan ilolla vastaan. Tiiviiseen keskustan kerrostalo pihaan pärähtää huomen aamulla rekka, kyydissään meidän koti. Leirielämä vaihtunee siis kaaokseen. Oikeesti tuntuu ihan käsittämättömältä saada sänky tai sohva, tai tietokone pöytä, lattialla nukkumisen ja istumisen tilalle. Jipppiiii!!
Sirkus on siis organisoitu minuutilleen ja sovin lintsaavani töistä. Olenhan kuitenkin jo vanha kunnon työntekijä, takana kuusi kokonaista päivää.
Illat alkaa olla pimeitä ja kylmiä, syksy ihan parhaimmillaan.
Saa siis valokuvaaja-miitulainen harjoitela hämäräolosuhteissa onnistumistaan kokolailla paljon niinkuin kuvasta näkyy.. Oikeesti enää ei juuri koskaan ole otollinen aika hyvän valoiselle otokselle. hmm...
Maistiaiset ensi lumesta on siis saatu vaan ei sitä ole satanut edes lumipalloon asti. odotellaan.
Luvassa on huomiseksi hulabaloo. Viimehetken vinkit (ja talkoo ilmoittautumiset) otetaan ilolla vastaan. Tiiviiseen keskustan kerrostalo pihaan pärähtää huomen aamulla rekka, kyydissään meidän koti. Leirielämä vaihtunee siis kaaokseen. Oikeesti tuntuu ihan käsittämättömältä saada sänky tai sohva, tai tietokone pöytä, lattialla nukkumisen ja istumisen tilalle. Jipppiiii!!
Sirkus on siis organisoitu minuutilleen ja sovin lintsaavani töistä. Olenhan kuitenkin jo vanha kunnon työntekijä, takana kuusi kokonaista päivää.
Illat alkaa olla pimeitä ja kylmiä, syksy ihan parhaimmillaan.
Saa siis valokuvaaja-miitulainen harjoitela hämäräolosuhteissa onnistumistaan kokolailla paljon niinkuin kuvasta näkyy.. Oikeesti enää ei juuri koskaan ole otollinen aika hyvän valoiselle otokselle. hmm...
keskiviikko, lokakuu 14, 2009
Viluttaa..
Pohjois-Suomi sai ensilumensa ja samoin Etelä-Suomi, meitä pidetään jännityksessä. Sentään on saatu hetkellinen raekuuro ja räntää minuutin verran nimeksi asti, syysmyrsky sentään on ollut ihan kunnollinen. Aamu pakkanen on kylmimmillään ollut kolme astetta ja sillä pärjää jo palella iltaan asti. Tuntuukohan vaan vai onkohan seuraavasta puolivuotisesta tulossa hieman viluinen? Kerrospukeutuminenkin alkaa jo tiettyjen kerrosmäärien ylityttyä olla tukala ja kankea toteutettavaksi päivittäin. hmmmm...
Takana kolme työpäivää. Tai siis, olen vähän ulalla, eksyksissä, oppipoika, mutta töissä. Sain oman työpisteen, koneen, numerot ja sähköpostit, nimeni listoille, olo on tosi tärkeä (ja epätodellinen). Työkaveriporukka on varsin rempseä (nuori) ja juttu lentää (ylihilseen) ja olenkin jo päätynyt toistamiseen nyökyttämään ja hymyilemään sutkautuksille, joita en ymmärtänyt (olen joko tosi vanha tai suomenkieli on oikeasti tosi puutteellinen). Samaan aikaan kotona on tapahtunut vallanvaihto, iskä viihdyttää, siivoaa, tekee ruokaostokset ja kokkaa (!). Ruokaa on tehty anopin ja äidin puhelinkonsultaation turvin. Varautukaa sukulaiset, lounasaikaan saattaa soida puhelimet.
Kyselyikä, kaiken ikää. "Kuka se on se jumala? Missä se on? Minkä näköinen se jumala on?" Ja niinkuin aina, äidillä oli tietysti hyvät vastaukset valmiina, tarinaa taivaanisästä ja pitkistä parroista. Illalla huomasin, että joku oli guugeloinut hakusanalla "Yumalan kuva".... Tiedonjanoinen tapaus, omatoiminen etsijä, näppärä konemies.
Takana kolme työpäivää. Tai siis, olen vähän ulalla, eksyksissä, oppipoika, mutta töissä. Sain oman työpisteen, koneen, numerot ja sähköpostit, nimeni listoille, olo on tosi tärkeä (ja epätodellinen). Työkaveriporukka on varsin rempseä (nuori) ja juttu lentää (ylihilseen) ja olenkin jo päätynyt toistamiseen nyökyttämään ja hymyilemään sutkautuksille, joita en ymmärtänyt (olen joko tosi vanha tai suomenkieli on oikeasti tosi puutteellinen). Samaan aikaan kotona on tapahtunut vallanvaihto, iskä viihdyttää, siivoaa, tekee ruokaostokset ja kokkaa (!). Ruokaa on tehty anopin ja äidin puhelinkonsultaation turvin. Varautukaa sukulaiset, lounasaikaan saattaa soida puhelimet.
Kyselyikä, kaiken ikää. "Kuka se on se jumala? Missä se on? Minkä näköinen se jumala on?" Ja niinkuin aina, äidillä oli tietysti hyvät vastaukset valmiina, tarinaa taivaanisästä ja pitkistä parroista. Illalla huomasin, että joku oli guugeloinut hakusanalla "Yumalan kuva".... Tiedonjanoinen tapaus, omatoiminen etsijä, näppärä konemies.
perjantai, lokakuu 09, 2009
Muistutuksia minulta minulle
Nyt on Miitulainen vaihtanut maisemansa Manseen myös blogissaan. Oikein päätelty. Pahoittelen jo etukäteen, tästä saattaa tulla vähän oodi Tampereelle aiheinen osoite..
Koululainen on oikein reipas. Kulkee puolivälistä matkaa itse, kohta kotoa asti, avaimet kaulassa. Tässä kohtaa hämmästelinkin seuraavaa. Miten saadaan yhteys luokkalaisten vanhempiin? Itse en käy käytävällä ollenkaan, niinkuin ei kukaan muukaan vanhempi. Poika muistaa hädintuskin kavereidensa nimen saatikä heidän äitien puhelin numerot. Koitin valjastaa Maxin kysymään uusilta kavereilta, että asuvatko liki vai kulkevatko kenties bussilla tai autolla kouluun. Taka-ajatuksena siis löytää kaveri naapurustosta. Mutta "en mä muistanu" on vaki vastaus joka koulupäivän jälkeen. Tämä tällainen toissaan tuntuu kummalliselta vietettyäni neljä vuotta vanhan koulun käytävällä joka iltapäivä, ystävystyttäni ihanien ihmisten kanssa, playdeittailtuani Maxin kavereiden äitien kanssa... hmm.. Jotakin vanhempainiltaa odotellessa.
Tämä kuulostaa kertakaikkiaan fantastiselta, uskomattoman ihanalta, käsittämättömältä, ihan helmi. Lukekaa kaikki ulkosuomalaiset ja kadehtikaa itsenne vihreiksi: "Mentäiskö viikonloppuna mummulaan?" Maxkin jäi hämmästelemään, että niin, sehän on ihan lähellä, sinne voikin mennä ihan äkkiä ja usein.. Nii-in. No joo, varjopuolensa tälläkin. Mukaan lähtee matkalaukullinen likapyykkiä. Mukaanlukien kokonainen vaatekerta mutaisia vaatteita juniorion pyrähdettyä selälleen, kyljellee sekä mahalleen kuralätäkköön..
Omaa pyykkikonetta odotellessa.
Se on ens viikolla sitten syysloma. Isi jää kotiin poikansa kanssa äiskän lähtiessä töihin. Hah, roolinvaihto, siitäs sait! :)
Koululainen on oikein reipas. Kulkee puolivälistä matkaa itse, kohta kotoa asti, avaimet kaulassa. Tässä kohtaa hämmästelinkin seuraavaa. Miten saadaan yhteys luokkalaisten vanhempiin? Itse en käy käytävällä ollenkaan, niinkuin ei kukaan muukaan vanhempi. Poika muistaa hädintuskin kavereidensa nimen saatikä heidän äitien puhelin numerot. Koitin valjastaa Maxin kysymään uusilta kavereilta, että asuvatko liki vai kulkevatko kenties bussilla tai autolla kouluun. Taka-ajatuksena siis löytää kaveri naapurustosta. Mutta "en mä muistanu" on vaki vastaus joka koulupäivän jälkeen. Tämä tällainen toissaan tuntuu kummalliselta vietettyäni neljä vuotta vanhan koulun käytävällä joka iltapäivä, ystävystyttäni ihanien ihmisten kanssa, playdeittailtuani Maxin kavereiden äitien kanssa... hmm.. Jotakin vanhempainiltaa odotellessa.
Tämä kuulostaa kertakaikkiaan fantastiselta, uskomattoman ihanalta, käsittämättömältä, ihan helmi. Lukekaa kaikki ulkosuomalaiset ja kadehtikaa itsenne vihreiksi: "Mentäiskö viikonloppuna mummulaan?" Maxkin jäi hämmästelemään, että niin, sehän on ihan lähellä, sinne voikin mennä ihan äkkiä ja usein.. Nii-in. No joo, varjopuolensa tälläkin. Mukaan lähtee matkalaukullinen likapyykkiä. Mukaanlukien kokonainen vaatekerta mutaisia vaatteita juniorion pyrähdettyä selälleen, kyljellee sekä mahalleen kuralätäkköön..
Omaa pyykkikonetta odotellessa.
Se on ens viikolla sitten syysloma. Isi jää kotiin poikansa kanssa äiskän lähtiessä töihin. Hah, roolinvaihto, siitäs sait! :)
sunnuntai, lokakuu 04, 2009
Kotona Taas
Olemme kerrostalosisäänajossa. Emme todellakaan taida olla kerrostalokelpoinen porukka, hmm.. Käytävässä raikaa ja alakerrassa tippuu varmaan laastit katosta.
Matkalaukkuelämä jatkuu. Hämärässä, ilman lamppuja, laina patjoilla ja kattiloilla, ilman pyykkikonetta ja mikroaaltouunia. Leirihenkinen retkeilymeininki.
Max aloitti uudessa koulussa. Ensi kommentit: "Oli ihan tosi monta välituntia, ainakin kymmenen (siis neljän tunnin kuoulupäivässä) ja siellä sai ruokaa, makaroonia ja riisiä (tarkemmin kyseltynä osoittautui mitä ilmeisemmin makaroonilaatikoksi) ja se oli pahaa mutta oli pakko syödä kaikki." Kuin kala vedessä sanoisin. Ilon aiheita poika sai myös siitä, että siellä puhutaan myös suomea. Opetus on siis edelleen englanniksi, mutta kuulemma suomea on puhuttu paljon. Kymmenen pisteen koulunalitus suoritus! Vaikka mummulan kiertopalkinto fillarista irrtosikin satula koulumatkalla....
Itse olen ihan hullaantunut, rakastunut ja hurmaantunut kaupunkiin. Autio kaikuisa kotimme on ihan paraatipaikalla Mansen sydämmessä kaiken lähellä. Lauantaisella aamupuistoiilu lenkillä eksyimme markkinoille, ihastelimme maalaisromattisia myyjäisiä, ja sirkusviihdettä, siemailimme kupposen kahvia ja koukkasimme makuunin ja kirpparin kautta takaisin kotiin. Tätä tällaista tamperelaisuutta on ollut niin ikävä!
Matkalaukkuelämä jatkuu. Hämärässä, ilman lamppuja, laina patjoilla ja kattiloilla, ilman pyykkikonetta ja mikroaaltouunia. Leirihenkinen retkeilymeininki.
Max aloitti uudessa koulussa. Ensi kommentit: "Oli ihan tosi monta välituntia, ainakin kymmenen (siis neljän tunnin kuoulupäivässä) ja siellä sai ruokaa, makaroonia ja riisiä (tarkemmin kyseltynä osoittautui mitä ilmeisemmin makaroonilaatikoksi) ja se oli pahaa mutta oli pakko syödä kaikki." Kuin kala vedessä sanoisin. Ilon aiheita poika sai myös siitä, että siellä puhutaan myös suomea. Opetus on siis edelleen englanniksi, mutta kuulemma suomea on puhuttu paljon. Kymmenen pisteen koulunalitus suoritus! Vaikka mummulan kiertopalkinto fillarista irrtosikin satula koulumatkalla....
Itse olen ihan hullaantunut, rakastunut ja hurmaantunut kaupunkiin. Autio kaikuisa kotimme on ihan paraatipaikalla Mansen sydämmessä kaiken lähellä. Lauantaisella aamupuistoiilu lenkillä eksyimme markkinoille, ihastelimme maalaisromattisia myyjäisiä, ja sirkusviihdettä, siemailimme kupposen kahvia ja koukkasimme makuunin ja kirpparin kautta takaisin kotiin. Tätä tällaista tamperelaisuutta on ollut niin ikävä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
