Viluttaa..

Pohjois-Suomi sai ensilumensa ja samoin Etelä-Suomi, meitä pidetään jännityksessä. Sentään on saatu hetkellinen raekuuro ja räntää minuutin verran nimeksi asti, syysmyrsky sentään on ollut ihan kunnollinen. Aamu pakkanen on kylmimmillään ollut kolme astetta ja sillä pärjää jo palella iltaan asti. Tuntuukohan vaan vai onkohan seuraavasta puolivuotisesta tulossa hieman viluinen? Kerrospukeutuminenkin alkaa jo tiettyjen kerrosmäärien ylityttyä olla tukala ja kankea toteutettavaksi päivittäin. hmmmm...

Takana kolme työpäivää. Tai siis, olen vähän ulalla, eksyksissä, oppipoika, mutta töissä. Sain oman työpisteen, koneen, numerot ja sähköpostit, nimeni listoille, olo on tosi tärkeä (ja epätodellinen). Työkaveriporukka on varsin rempseä (nuori) ja juttu lentää (ylihilseen) ja olenkin jo päätynyt toistamiseen nyökyttämään ja hymyilemään sutkautuksille, joita en ymmärtänyt (olen joko tosi vanha tai suomenkieli on oikeasti tosi puutteellinen). Samaan aikaan kotona on tapahtunut vallanvaihto, iskä viihdyttää, siivoaa, tekee ruokaostokset ja kokkaa (!). Ruokaa on tehty anopin ja äidin puhelinkonsultaation turvin. Varautukaa sukulaiset, lounasaikaan saattaa soida puhelimet.

Kyselyikä, kaiken ikää. "Kuka se on se jumala? Missä se on? Minkä näköinen se jumala on?" Ja niinkuin aina, äidillä oli tietysti hyvät vastaukset valmiina, tarinaa taivaanisästä ja pitkistä parroista. Illalla huomasin, että joku oli guugeloinut hakusanalla "Yumalan kuva".... Tiedonjanoinen tapaus, omatoiminen etsijä, näppärä konemies.