Hulabaloooo...

Teetä lempi mukista, sohvan kulmassa, aamutakissa. Pyykkikone, vesilasi, sänky ja oma tyyny. Huokaus. Eloa matkalaukusta kesti seitsemän viikkoa ja viisi päivää, jotenkin siihenkin kerkesi tottumaan ja nyt pitää itseään onnekkaana kun saa ottaa sukkansa lipastosta ja syödä istuen tuolilla pöydän ääressä ja vieläpä oikeista astioista. Paperilautaset on lerppoja.



Aika hulabaloo sanoisin. Rekka oli myöhässä ja löytäessään perille se yllätti meidät ollessaan perävaunullinen. Siis odottelin pikkukottia ja olin rekkafirmaan kertonut pihan olevan "ihan tilava". Peruutettuaan toista tuntia meidän pihaan kuski oli tukevasti eri mieltä, mutta vemputus palkittiin ja liki puolentoista tunnin peruutus urakan jälkeen kontti nökötti ovenpielessä. Puolitoista tuntia lisää ja talkoovoimin kontti oli tyhjä. Siihen vielä puolitoista tuntinen päälle ja kaikki tavarat oli kannettu ja hissitetty neljänteen kerrokseen. Siihen vielä viikko lisää ja laatikoita on edelleen purkamatta. Villi veikkaus, että voidaan lisätät tähän vielä kuukausi tai kaksi ja niitä on edelleen purkamatta. Sormi meni suuhun useampaan otteeseen kun lattiatila alkoi loppumaan ja pihalla oli vielä mööpeliä ja laatikkoa jonossa, mutta kaikki mahtui ja uskomatonta kyllä, jokaiselle huonekalulle on löytynyt paikka. Kodinkoneiden valkoiset muoviosat on mystisesti kellastuneet. Onko näin ollut muillakin ja mikä avuksi? Mönkijöiden renkaat oli turvallisesti kiinnnitetty lautaiseen laatikkoon naulapyssyllä ja yhden taulun lasi on rikki. Kadoksissa on vielä vessan roskis ja avainnaulakko. Mutta kyllä tämä tästä sitten...