Reipasta ja ei niin reipasta

Kellon ollessa varttia vaille neljä iltapäivällä tahtoo Max mennä uimaan. Äidin vastaus on, että ei ihan vielä, on liian kuuma.
-Millon sitten?
-Mennään puoli viideltä, ei ole pitkä aika.
-Missä pitää olla viisarit?
-No tämä pitkä viisari tästä yhdeksän kohdalta kun menee tänne alas kuutosen kohdalle niin sitten voidaan mennä.
-Eeei, eeei, se kestää kauan! Mä en jaksa oottaa niin kauaa!!!
-Ei se kauaa kestä usko pois.
-Eikäyeikäyeikäyeikäy!!! Mä haluun, että kun toi pikkunen viisari menee vitoseen niin sitten jo mennään.
-Sovitaan sitten niin.
Ja äiti sai puolituntia lisää aikaa ja vähän vähemmän hellettä.

Hellettä on jo. Kiitos riittävästi. Iltapäivän koulusta haku on aika tuska ja siitä saa miltein joka päivä päänsäryn. Koulua on vielä jäljellä reilu kuus viikkoa ja jokaisena päivänä sitä kuumuutta on pikkuisen eilistä enempi. Kesä!

Meillä haastetaan tätänykyä mitä uskomattomimmista asioista riitaa, testataan rajoja ja etsitään sitä pistettä kun mennään yli. Kokeillaan ja otetaan mittaa. Poikani heittämiin haasteisin vastaan toki täydellä mitalla, tarjoten hyvän vastuksen. Säännöt ja rajat pysyy paikallaan, niitä ei saa huutamalla muuttumaan ja tämäkös ketuttaa. Uudesta kodista on löytynyt toimivaksi osoittautunut jäähypaikka mihin pääsee tekosiaan ja sanomisian miettimään. Usein sieltä jäähyltä astelee ihan eri poika kun sinne meni, hermot on levänneet ja voidaan alkaa odottelemaan uutta matsia. Tunteiden kuohua. Eilen kuitenkin jäähyllä istuessaan Max potki lattiaa samalla jupisten, että "I quit! I quit the whole family!" Teki siis mieli ottaa loparit koko perheestä...

Vaan osaa seitsemän vuotias olla reipaskin ja fiksu. Ihan tavalliseen arkiseen jutteluun on vilahtanut mukaan muutamia superkohteliaita sanoja kuten would you be so kind, i beg your pardon ja anteeksi rakas kun en kuullut kun kutsuit... Ja sivumennen sanoen, miten voikaan seitsemän vuoden hokemisen jälkeen tulla tyytyväinen olo kun oma lapsi ymmärtää sanoa pyytämättä kiitos ja anteeksi. Reipas kun on niin Max pakkasi reppunsa jä lähti yökylään parhaan kaverinsa luo. Ekaa kertaa ikinä. Suunnatonta ylpeyttä siitä kuinka iso ja reipas minä olenkaan. Kaikki meni hyvin. Äiti ja isä pääsi elokuviin ja eli hetken ihan villiä lapsetonta elämää :)