Ihmettelyä

Säät puhututtaa. Täällä on ollut varsin kummallinen kevät. Sadekausi on pidentynyt ja sademäärät moninkertaistuneet muutamassa vuodessa. Nyt sitten saadaan ilmeisesti odotella polttavaa kuumuutta ja huumaavaa kosteutta aikaisempia vuosia pidempään. Toukokuu ja ulkona voi edelleen olla kunhan vähän karttaa kuuminta keskipäivän aikaa, kosteutta ei ole juuri nimeksikään. Mienelkiintoista nähdä miten tämä tästä kesäksi muuttuu ja minkälainen kesä saadaan. Ilmastonmuutos.

Lehdessä oli tässä muutama aika sitten opettavainen tarina siitä miten maassa olisi syytä olla maan tavalla. Paikallinen oli ajellut moottoritiellä nopeinta kaistaa rajoitusten mukaan. Takana oli tullut nopeampi aussimies ja tahtonut ohi, vilkuttanut valoja ja kun paikallinen ei väistänyt oli ohittanut oikealta ja meneessään näyttänyt keskisormea. Paikallinen oli seurannut tätä kotiin, pyytänyt selvitystä odottanut turhaan anteeksipyyntöä ja saanut lisää haistattelua. Jutusta tuli poliisijuttu, oikeudenkäynti, kuukausi putkaa, sakot ja maastakarkoitus. Paikallinen kertoi lehdessä olevansa kyllästynyt expattien käyttäytymiseen, epäkunnioittavaan asenteeseen ja siihen ettei he osaa elää "maassa maan tavalla", ja tahtoi vain opettaa opetuksen. Kurjaa, että expatit yleistetään, mutta opetus meni ainakin varmaan jutun lukeneille perille.

Laatikoita purkaessa ja hyllyjä järjestellessä olen selannut kaikki valokuva albumit. Max on nauranut rintaruokinnassa olevalle äidilleen ja niin nuorelle mummulleen ja muille sukulaisilleen. Ihmetellyt miksi äiti on alasti juo koiranvesikupista, etkö tiedä että se on likaista. Kummastellut että missä laatikossa istut ja mitä sulla oikein on päällä kun pikku-Miia on toppavaatteissaan hervottoman kokoisissa vaunuissaan. Hieman nolostellen on kysytty miksi Max on vauvana verinen ja miksi äiti on noin kamalan näköinen, äänessä melkein anteeksipyynnön sävy. Itse on tullut ihmeteltyä miltä sitä itse on näyttänyt ja miten kaikki ovat vanhentuneet, miten pieniä ja suloisia pikkupoikia albumeiden sivuilla vilisee. Ihania muistoja, rakastan valokuvia ja samaan lauseesen totean olevani liki kaksi vuotta jäljessä kuvien kehittämisestä.. Auts.