Siellä, täällä, tuolla ja välillä tässäkin

Koulu on lomalla, kellot siiretty virka-ajasta hulluille päiville, lapsi asuu naapuruston puistossa. Äiti puhuu puhelimessa tai naputtaa tietokonetta. Kädet on täynnä töitä, stressikupla jatkaa kasvuaan ja kotitaludenpidon laiminlyönnistä on tullut jokapäiväinen juttu. Aika on käymässä vähiin, niin siinä, tässä, kuin tuossakin ja ajan vähetessä, v-käyrä kasvaa samassa suhteessa.

Kuka on perehtynyt täkäläisiin vuokramarkkinoihin tetää, että meno on ollut hullua. Hullua se on vieläkin vaan vähän erilailla. Vuosi sitten hinnat oli pilvissä, kaikki tahtoi vuoden vuokrat kerralla, ottajia enemmän kuin kivoja taloja. Nyt vuokrat tippuu joka viikko, tyhjiä taloja on ihan pilvin pimein, maksaa saa jo kuukausittain ja hinnoista saa tinkiä. Toistan, hinnoista saa tinkiä. Koska mielestäni on erittäin tyhmää maksaa liikaa, ja koska kaikki tietävät, että hinnat putoo kokoajan niin olen ajatellut että nyt sitten perkkele tingataan. Pari välittäjää olen jo suututtanut, paria naurattanut ja juuri jätin poskettoman hullun tarjouksen yhdestä kivasta ja ajattelin pois ajaessani, että kuolen vitutukseen kun ei saada sitäkään sen takia kun pitää olla näin pihi. Mietitty on kuumeisesti myös sitä, että onko liian pieni liian pieni vaan vain tottumus- ja asennoitumiskysymys ja tultu siihen tulokseen, että liian iso on ainakin liian iso ja sopiva olisi kyllä kiva. Etsinnät ovat kaventuneet kaksien aitojen sisälle, kulman taakse ja puhelahjat ja puhelinlasku on kovassa kasvussa. Eikä kiire ole vielä ollenkaan.

p.s. yksi välittäjä puhui suomea, oli käynyt avantouimassa ja tykkäsi Tampereesta, oli sitä mieltä että nimeni on eri kaunis ja sanoi puhelun päätteeksi hauskasti murtaen "citos päljjon".