Se aika vuodesta..

Köh. Meikäläiset sairastaa enenmmän kuin omiksi tarpeiksi. Lääkäriä on nähty ja koodia otettu sinne ja tänne ja vaikka mitä. Valoa tunnelin päässä, pilkahdus.
Ilman lämmetessä ja ilmastointien surahtaessa käyntiin saavutetaan flunssasesonki, helpostikin, vähintään joka toisessa taludessa.

Vuokrasopimuksen loppu häämöttää uhkaavasti. Pitäisi tietää mitä tahtoo. Olis kiva jäädä, kuitenkin on tykätty tästä ja tässä on hyvä, mutta olis kiva muuttaa, vaihtaa vähän maisemaa, tehdä suursiivous, saada uudet seinät ja katto. Levotonta. Nyt on vuokramarkkinatkin siinä jamassa, että mieluista löytäisi varmaan suh helposti, ja kukkaroakaan se ei riipaisisi niin törkeästi hintojen tullessa kohinalla alas. Kunhan taas tietäis mitä tahtoo..

Joustavuus on täällä päin maailmaa ihan huipussaan. Se tuli taas todistettua profeetan synttäripäivänä, tai niillä main. Siitä siis pompsahtaa pyhäpäivä, eli siis ylimääräinen vapaapäivä. Koska täällä pidetään vikkonloppua edelleen vähän miten sattuu, yleisesti ottaen kunnon kansalaisilla on pe ja la viikonloppua, kuitenkin joillain vain perjantai ja joilain to ja pe. Nyt sitten synttärin kunniaksi sai vapaata lauantaiksi jos se olisi muutoin työpäivä tai sitten jos lauantai olisi vapaapäivä pyhän sai sunnuntaikis. Ja niinkuin aina, kotiäidit jäi ilman vapaata.