Jouluaaton aattona

"Kylmä pohjoistuuli, pakkasta nollasta viiteen ja pohjoisemmassa viidestä viiteentoista. Tienpinnat ovat jäisiä, lunta satelee paikoittain, iltapäiväksi selkenee."

Näin radio novan aamuradiossa tänään.

Meidän säätiedotus on vähän vähäsanaisempi, "Aurinkoista, selkeä taivas, lämmintä 22° - 25°"

No onkos tullut joulu, nyt kesän keskelle????

Täällä on edelleen jatkettu epätoivoista yritystä virittäytyä oikealle taajuudelle. Tonttujen varastamaksi luultu kuusen tynkä on löytynyt, peitetty koristeilla jouluradion tahdittamana, piparin ja joulutorttujen tuoksussa. Iltahämärissä suomalaisten joululauluyhteislaulu ilta, "näin sydämeeni joulun teen". Aamulla herätys ruohonleikkurin ääneen ja linnunlauluun. Joko saa luovuttaa joulutunnelman metsästämisen?



Huolimatta kadonneesta joulumielestä, Miitulainen toivottaa kaikille oikein ihanan mukavaa, tunnelmallista, rauhallista, valkoista ja makeaa juhannusta, eikun siis tarkoitan joulua!!!

Blaaaaaah

Yleensä kun tämä blogi on päivittynyt harvakseltaan on joko jumalaton kiire ja hulabaloo tai vastapainoisesti niin tylsää, ettei tapahdu mitään mainitsemisen arvoista tai edes keksi mitään sanottavaa. No, nyt en voi vetää näistä korteista esiin kumpaakaan. Kiire ei ole minnekään ja tapahtunutkin on yhtä ja toista, mutta en vaan viitsi enkä jaksa. Vuoden loppua kohti kirjoitus innostus on tasaista tahtia laantunut, hiippuu, hiipuu, kunhan ei sammuisi kokonaan.

Tässä olisi jo kerrottu monta lystikästä tarinaa kadonneesta joulumielestä tai siitä kun yksi bloginpitäjä liikuttui koulunkäytävällä kyyneliin kun kuuli lasten joululaulut. Ehkä olisin kertonut kuinka meidän talo sai ehjän ikkunan puolitoista vuotta rikkinäisenä olleen akkunan tilalle. Tai vaikka siitä, että ostin auton takakontillisen vihanneksia ja hedelmiä ja olen urakoinut niitä niin, että kasvissosekeittoa tulee jo korvista, mandariinin kuorten haju ja keltainen väri on jäänyt pysyvästi näppeihini ja kitalaki on palanut rikki sitrushedelmistä, kiiveistä ja tomaateista. Kurkkua tai porkkanaa kenellekkään?? No, mutta kun halvalla sain! Voin suositella hedelmä ja vihannes markettia kaikille!

Jos viitsisin kirjoittaa, niin kertoisin, että olen myös paistanut tämän joulun ekat tortut ja tilannut elämäni ensimmäisen kinkun(!). Jouluun on neljä päivää. Kunhan saan tuon possun kinkan kotiin niin teen myös omaa henkilökohtaista historiaa ja paistan pienelle perheelleni elämäni ensimmäistä kertaa joulukinkun. Toivottavasti ennen sitä saan aikaiseksi lukea jonkinlaisen ohjeistuksen. Liotusta? Kuorutusta? Neilikkaa? Vai kaneliako? Paistomittari, mistä niitä saa ja mitä sen pitää näyttää???? Tästä tulee ehkä jonkinlainen raportti jälkeenpäin, voisin kuvitella, että siitä tulee aika komediaa...

Siis... Jouluostoksia, joulukortteja, joululauluja, pipareita, torttuja ja vieläpä kinkku tilauksessa. Eikä kuitenkaan joulumieltä. Harkitsen jo sen kamalan tehtaalta haisevan muovikuusen esiin ottamista idiootti varmasta piilostaan. Tosin olen uskotellut jo marraskuun puolivälistä asti Maxille, (kun kuusta ei löydy mistään ja toinen sitä on vinkunut esille pantavaksi) että se oli niin ruma, että tontut on varmaan hakeneet sen pois pilaamasta toisten joulua. Ehkä ne voi palauttaa sen....

Lomalla kotona, jookos...

"Äiti, kun on christmas niin miks me oteta veikeisonia Suomeen?"

No, mehän voidaan olla lomalla kotona ja tehdä täällä kaikkea kivaa. Eikös meillä olekkin aina kivaa kun on loma?

"On, mutta se veikeisoni pitäs kyllä ottaa Suomeen kun me ollaan from Finland. Pitäis. Miks me ei oteta sitä veikeisonia Suomeen?"

Paluu Arkeen

Jo tuli arki kultainen!
Koulun oltua kiinni kaksi viikkoa, vierashuoneen oltua varattuna kolme viikkoa ja kaikkien ylimääräisten pyhäpäivien ja turistihurvittelun jälkeen sunnuntaina alkoi koulu. Max oli asiasta erittäin iloinen (kuin myös minä) ja silminnähden onnellinen päästessään kouluuun. Kavereita oli kiva nähdä. Kerrassaan juhlava kouluun paluu, pihalle oli rullattu punaista mattoa ja aula oli täynnä kukka-asetelmia. Siivoojat kiillottelivat ovinuppeja ja puunasivat lattialaattojen saumoja, henkilökuntakin vaikutti pukeutuneen parhaimpiinsa. Luokassa selvisi, että kouluun oli tulossa prinsessa vierailulle. Itse Princess Haya Bint Al Hussein saapuisi koululle aamupäivän kuluessa. Haya on siis Dubain hallitsijan His Highness Sheikh Mohammed Bin Rashid Al Maktoumin vaimo. Siitä minkä takia ja mitä tekemässä täti koululla kävi ei ollut mitään tietoa. Maxilta tietenkin kalastelin kaikki mahdollliset tiedot tapahtumasta ja saldo oli tässä:
"Meidän piti olla hiljaa ja heiluttaa lippua, kun ope antoi merkin sanottiin welcome to our school princess Haya. Prinsessalla ei ollut prinssiä mukana, eikä sillä ollut kruunua päässä, mutta sillä oli kyllä huulipunaa ja prinsessa kengät. Pihaan se kurvasi limusiinilla, prinsessat tykkää limusiineistä."
Siinä se vierailu pähkinänkuoressa.

Kiitos kaikille äänestykseen osallistuneille! Virallinen tulostenlaskenta osoittaa, että minun tulisi pistää uusi kuvablogi pystyyn ja keksiä jotain uutta sinne. Tätä odotellessa.

Vielä viimeiset turistitärpit. Jumeiran moskeijaan pääsee tutustumaan muutkin kuin muslimit. Tosi antoisa visiitti, pitävät siellä tunnin luennon islamin uskosta.


Souq al Bahar löytyy Burj Dubain juurelta. Itse souq on mahdottoman kaunis ja tunnelmallinen paikka, bonuksena saa vaikutelman siitä kuinka korkea oikeasti on maailman korkein talo.


Kakkavaroituksista huolimatta rannalle on päästävä. Mamzar puisto rantoineen tarjosi mukavan rantapäivän, pitkästä aikaa.


Eräällä puiston filtillä syntyi kerrassaan loistoajatus. Se lähti siitä, että aina ei tiedä mitä vieraat tahtoo ja mitä ei, eikä itse meinaa keksiä näytettävää ja tekemistä. Pulma ratkeaa kun jo kentältä vieraita noutaessa annat vieraillesi lomakkeen täytettäväksi. Lomakkeessa esitellään lähialueen kävelymatkan päässä olevat palvelut ja uima-altaat, kerrotaan mistä löytyy polkupyörän avain ja opastetaan jääkaapin ja pyykkikoneen käyttöön. Lisäksi siihen kirjataan kaikki majoituspalveluntarjoajalla tarjolla olevat retket, kiertoajelut ja ym. aktiviteetit. Näistä turisti saa valita vapaasti vaikka kaikki, lisäksi pyytää lisää informaatiota sekä ehdottaa jotakin mitä listalta ei löytynyt. Perille päästyään otetaan almanakka esille ja sovitaan retkiaikataulu. Näin toimittaessa ei mikään toivomuslistalla ollut juttu jää toteuttamatta ja mieluista tekemistä keksitään pienellä vaivalla. Samalla kaavalla voi helposti hoitaa kaikki talven vieraat, vaikka useammankin talven.

Terveisiä appillaan! Pahoitteluni peruuntuneista retkisuunnitelmista ja sateisesta säästä, toivottavasti loma kuitenkin lepuutti hermot, palautti rusketuksen ja oli kaikin puolen antoisa, ihanaa kun kävitte!!! (yrittäkääpä huviksenne kommentoida kommentilaatikkoon)

Lomalla ulkomailla

Täällä on satanut taas varmaan koko talven sadekiintiö täyteen kerralla. Tai siis ei kerralla vaan useampana päivänä. Sadetta on tahdittanut upeat ukkosmyrskyt ja salamoivat taivaat. Kerrassaan ihanaa! Ihan samaa mieltä kanssani eivät ole aurinkolomaa viettävät Suomen vieraat, onneksi kuitenkin aurinkoakin ovat saaneet. Mutta ei ole tämän sateen jälkeisen ilmanlaadun ja säätilan voittanutta. Kirkasta, raikasta, puhdasta. Paitsi autot. Kuralätäköt on tälle maalle uskollisesti niitä kaikkein suurimpia ja pienemmällä autolla niitä joutuu kiertämään, ettei vesi tule sisälle.

Pyhiinvaellus on käynnissä, Mekassa on ruuhkaa, täällä vietetään lomaa ja leikitään turistia. Ihan piristävää, että käy vieraita, muuten jäisi kokonaan käymättä näissä eksoottisissa paikoissa, eikä turistiajelua palmusaarellakaan tulisi ihan itekseen tehtyä. Ihan kun ois ulkomailla.



Tokihan turistit on keretty viemään aavikolle jo useampaan kertaan. Ekaa kertaa muuten meinasin jäädä kamelilauman alle. Ja ei, en ollut ollenkaan ahne mennessäni liian lähelle saadakseni parempia kuvia...

Kuvahaasteblogipulma

Käytänpä vielä hetken aikaa siihen, että päivittelen sitä, että vuosi on melkein lopuillaan. Että siitä on miltein vuosi kun lähdin mukaan ihan päättömään mutta mahtavaan haasteeseen ja avasin Vuosi Kuvina blogin. Ettäkö se kaukainen ajatus siitä, että samassa osoitteessa tulisi olemaan kuva jokaiselta vuoden 2008 päivältä olisi nyt ihan kohta sitten toteutunut. Tarkoitushan oli, että tämä on vúoden kestävä haaste ja samalla dokumentti vuodesta 2008. Mutta, mutta... Kuvahaaste on ollut kerrassaan kehittävä, innostava, inspiroiva, silmätavaava kokemus. Siinä on oppinut näkemään asioita uudessa valossa ja tekemään arkipäivästä taidetta, silmät näkee viikon teemoja siellä ja täällä ja rajaavat maisemaa valokuvan ruutuihin ihan tahtomattaankin. Kuvista saamani palaute on ollut paitsi kannustavaa ja ilahduttavaa niin myös kehittävää ja kriittistä. Nyt olen jo jonkin aikaa kohdannut asian suhteen lievää eroahdistuksen tunnetta. Miten sen osaa lopettaa, miten osaa olla ilman, mutta miten sitä jatkaakaan?? Sehän oli vuosi kuvina, eikä sen enempää..

Auttakaa!!

Laitoin tuonne oikeaan yläkulmaan kyselyn.Ole ystävällinen ja anna äänesi parhaalle vaihtoehdolle, klikkaa rasti ruutuun ja paina "vote" nappulaa. Kommenttilaatikkoon sopii jättää uusia mahtavia ideoita miten tässä tulisi toimia. Kuvahaasteeseen mahtuisi myös lisää porukkaa mukaan, kaikki sitä eivät lopeta kuitenkaan..

Joulukuu

Käsittämätön juttu, että alkoi joulukuu. Miten aika voi kulua näin nopeasti, kerrassaan pelottavaa.

Joulukuun alku aloitti samalla myös pikkujoulut. Suomenkielinen ehta pukki Korvatunturilta piipahti SK:n kemuissa. Suomalainen siirtokunta sai glögiä juodakseen ja piparit maistui.



Joulukuun alkaessa koulusta tuli postia kotiin missä toivotettiin hyvää kansallispäivää, hyvää eid lomaa, hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta. Alkoi kahden viikon loma, aluksi siis kansallispäivää ja muslimien pyhiä. Max oli iloinen opettajan anamista läksyistä. Tehtävänanto oli kuulunut näin: "You need to relax and visit nice places." pitää siis rentoutua ja käydä kivoissa paikoissa. Aika huippu ope sanoisin.
Kahden viikon jälkeen koulu avaa ovensa viikoksi ja sitten se onkin taas reilut kaks viikkoa kiinni. Mahtaa olla melkoinen vajaa miehitys tuon viikon aikana..

Kotiläksyä käytiin suorittamassa toisella puolella maata, intian valtameren rannalla. Perinteisestä snorklaus paikasta oli kalat kadonneet kokonaan. Aika kumma juttu, vesi oli ihan kirkas, mutta fisut olivat muuttaneet muualle. Tosin allas baarissa oli päivän tarjouksena grillattua kalaa...



Kotimatkalla osuttiin keskelle kansallispäivän paraatikulkuetta. UAE täytti eilen siis 37 vuotta. Täällä tätä maata rakastetaan aika tosissaan ja se pitää näyttää liimaamalla lippuja ja sheikkien kuvia joka paikka pullolleen. Tuo autojen teippaaminen, maalaaminen ja koristeleminen on aika omaa luokkaansa. Siinä mekin sitten hetken aikaa köröteltiin ja liputettiin porukan mukana. Mikäs siinä, onhan tämä rakas maa meilekin ja koti jo kuudetta vuotta.