Anteeksi, voitko toistaa

"Äiti, onko meillä tyhjää muroboxia? Schooliin pitäis viedä tyhjä boxi, kun me löörnataan thrii dii sheipsejä meidän cläässissä tumorou?"
(kaikki suomalaisella ärrällä kuitenkin..)

Kisaviikonloppu

Pärinän täyteinen viikonloppu. Isojen järjestelyjen ja tiukkojen treenien jälkeen starttasi Jarkon duunin tiimi 24 tunnin karting kisoihin. Mukana oli nelisenkymmentä tiimiä, jokaisella porukalla yksi auto ja autoa pyöritettiin radalla kokonainen vuorokausi.


Lystiä oli koko viikonlopuksi. Tosin me käytiin Maxin kanssa kotona nukkumassa ja palattiin pelipaikalle aamusella. Pitkän yön jälkeen porukka vaikutti hieman uupuneelta, ryytneeltä ja vitsit alkoi olla aika vähissä. Auto jatkoi kuitenkin renkaat vikisten kulkuaan ja kello kävi.



Meno oli aika äijämäistä. Miehille oli tarjolla kilpailuhengen ja red bullin lisäksi myös silmänruokaa. Kymmenen sentin piikkikoroilla, kuinkas muutenkaan..

Porukka pärjäsi hyvien kuskien ja tallien joukossa mainiosti ja ajoi ruutulipun liehuessa seitsemänneksi.

Vuosi vaihtui ja yöllä paukkui naapurustossa ilotulitukset. Innokkaimmat ovat pukenee talonsa vilkkuviin ja välkkyviin jouluvaloihin, todella kaunista.. Ajatuksena vaikuttaisi olevan, että enempi on parempi, mutta enempi kuin naapurilla on paras. Happy diwali every one!

Huomenna on se odotettu päivä kun Dubai mall avaa ovensa. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa siellä on vain hyppysellinen kauppoja auki ensimmäisen parin kuukauden aikana, mutta silti. Ostostelun lisäksi siellä pääsee ihastelemaan 10 miljoonan litran akvaariota, hurvittelemaan huvipuistossa, tinkimään kulta soukissa ja luistelemaan luistinradalle. Ja kaiken lisäksi sinne aukeaa ihka oikea Hamleys, maailma paras lelukauppa...

Good old times..

Keväästä asti olen sulatellut tätä faktaa, että nyykkärit otti ja teki comebackit. Vaikka ensin sitä auttamatta luulikin vitsiksi, niin kuitenkin niin ne teki. Oi kultainen kahdeksankytluku! Tätä nuoren tytön hurmiota suojellakseni, en juurikaan ole perehtynyt tähän uuteen tulemiseen. Ajatuksena, että menee koko hyvä juttu muistoissa pilalle... Olinhan kuitenkin tosissani Fani, isolla äffällä. Huone oli tapetoitu poikien kuvilla, kaikki kasetit piti saada "tai karkaan kotoa", R-kioskilla myytiin keräily-kortteja ja ne olikin tärkeistä tärkeimpiä. Uskoin vahvasti meneväni Jordanin kanssa naimisiin ja treenasin uutta nimikirjoitustani aina joutessani ja I'll be loving you forever soi kasettisoittimessa. *huokaus*.

Tänään törmäsin kuitenkin kovasti vanhentuneiden nyykkäri-poikien haastatteluun surffatessani telkkakanavia. Tästä innostuneena aloitin asian lähemmän tarkastelun. Ensinnäkin youtuubi tarjosi näitä vanhoja hyviä kappaleita vaikka kuinka. Kamalaa! Hirveää! Oliko ne tollasia?? Tätä ei voinut punastumatta ja nauramatta katsoa:


Voi järkytys! Ja ihana ihana Jordan!!??

No onkos se meno yhtään parantunut 14 vuoden tauon aikana? Pojat ovat ainakin kasvaneet isoiksi miehiksi, ovat kuitenkin kaiken nimien muistelun jälkeen selkeästi tunnistettavissa. Tanssiaskeleet taittuvat melko mallikkaasti edelleen ja musiikki on sopivasti päivitettyä. Sulattelen tätä nyt vielä hieman lisää, ehkä kohta alan tapetoimaan olohuonetta julisteilla...

Syksyä ilmassa

On käynnistynyt se vaihe vuodesta kun jakoon pannaan parhaimmat selviytymisvinkit. Miten jaksaa puoli vuotta pimeässä, mistä napataan lisää intoa ja energiaa, että on vielä järjissään keväällä? Tosielämän survivoria pohjolalaisittain.

Melkein hävettää kun huomaa nauttivansa täysinrinnoin tästä Lähi-idän leppoisasta ilmanalasta. Keli paranee päivä päivältä, aamuisin saa jo hengittää raitista ilmaa, päivisin voi olla joka päivä pikkuisen pidempään ulkona ennenkuin tulee hiki ja illan suussa keli on kerrassaan mainio. Iltatee on tähän aikaan vuodesta kaikkein parhaimmillaan takapihan hämärissä, sirkkojen soittaessa huumaavaa eksoottista konserttiaan. Nettiradion säätiedotukset nostattavat ihon kananlihalle, sadetta, koleaa ja syksyistä puhuria. Syksy on kaunis vuodenaika, ainakin kaukaa katsottuna ja valokuvissa.

Ja syksyynhän kuuluu oleellisena osana myös Halloween. Eikö? Ei ihan meidän perrinteitä, mutta täällä se tulee silmille väkisinkin. Mukava juhlahan se on, en vaan osaa sitä viettää. Kurpitsat portaille ja pääkallot ikkunoihin, noita-akan rekvisiitat esille ja kepposia tekemään? Tänään ovella oli postia helpommasta vaihtoehdosta. Voi teipata kurpitsan kuvan oveensa ja jättää ulkovalot päälle, niin se on selkeä merkki mihin naapuruston lapset saavat tulla pimpottamaan. Eli voisi ostaa muutaman kilon namia kaappiin ja odotella lapsia saapuvaksi. Meidän pihavalo on kyllä palanut ja luulenpa, että muutenkin voitaisiin vetää verhot kiinni ja istua hämärässä ja ohittaa koko juttu..

Meille on iskenyt syysflunssa. Enpä edes muista millon viimeksi Max on ollut kipeänä, mutta nyt niiskutetaan, köhitään ja kuumeillaan perinteiseen tyyliin. Atshiiiiii!

Another day at the office

Miitulainen on päässyt taas toteuttamaan itseään kameran kanssa. Vapaaherratarta on kutsunut aamukahvitreffien ja bb-netti tv:n lisäksi työt. On siis tullut piipahdettua vaikka missä mielenkiintoisissa pölyisissä ja haisevissa paikoissa viime aikoina ampumassa muutama tuhat kuvaa.. Ja katsokaas vaikka, en herättänyt ollenkaan huomiota!

Isoveikka

Suomalainen isoveikka harrasti eräänlaista kirjeenvaihtoa afrikkalaisen isoveikan kanssa ja laittoi Juhanille postimerkin persuuksiin ja lähetti matkaan. Vaihdossa tuli afrikkalainen namupala oppimaan suomalaisia tapoja mm. sukkamunassa juoksua ja kännioksentelua. Rempseää Suomi-kuvaa maailmalle, kyllä niillä on Afrikassa hauskaa meidän kustannuksella. Hyvä, hyvä, oikeasti kiinnostavaa katsottavaa. Ja oikeasti ihanaa kuunneltavaa kun suomalaiset tulkkaa toisilleen ja vääntää lontoota.

Tänään koululla yksi kaveri tuli praattaamaan, että hei tiedätkö, että meidän Afrikan bb-taloon tuli teidän Suomen bb-talosta joku omituinen hassusti puhuva tyyppi ja se kuulostaa ihan minulta. Siis anteeksi mitä! Juhan kuulostaa minulta!!?? Niin my dear Mia, se kummallinen tyyppi puhuu englantia samalla aksentilla kuin sinä... He speaks the same way you do! Eikös se muutenkin niin ärsyttävän kuuloinen Juhan kuitenkin puhu ihan mukavasti sitä lontoota, eikös, eikös...

Ja eiköhän se kaverikin näe sateliitistaan tämän vaihdokin parhaat palat suomalaisessa bb-talossa. Kohta saan siis koululla selvitellä, että juu sellaisia me siellä pohjoisessa ollaan, kannetaan eukkoa, heitellään kännykkää ja saapasta kilpaa, uskotaan joulupukkiin, uidaan järven jäähän sahatussa reijässä, syödään sitä kakan näköistä mustaa herkkua, rakastetaan ryyppäämistä ja saunomista, ja kyllä juostaan munat sukissa..
No joo ja huh, letkajenkkaa kapeassa varastohuoneessa...

Eläköön kansainvälisyys!!!

Huijausta on...

Pistää karkkipussi tietokoneen viereen ja ottaa muka vain muutama nami. Hetken päästä huomaat kyseleväsi kuka söi ne kaikki, vaikka olet yksin kotona.

Ostaa alennusmyynnistä jotakin todella halvalla, mitä et kuitenkaan tarvitse ikinä. Kuka on ostanut kenkäkaappiin kolme paria mun lemppari-merkkisiä kenkiä, mitkä puristaa niin, ettei niillä voi kävellä roskista pidemmälle? Yhdet on sitäpaitsi numeroa liian pienet. Voisiko ne kehystää seinälle?

Kirjoittaa epämiellyttävät jutut kalenteriin viikkoa myöhemmäksi. Kun sitten sovittuna päivänä soitellaan perään, voi sanoa, että sehän oli sovittu vasta ensi viikoksi..

Antaa lapselle kymppi(2e) lounasrahaa koulun kahvilaan tuhlattavaksi ja vannottaa että ostat sitten jotakin terveellistä ja uskoa kun lapsi sanoo "kyllä äiti". Kotona kuulet, että kympistä saa yhden kolikon vaihtorahaa kun ostaa kolme donitsia..Siihen vielä iloisena ja eri ylpeänä lisätään, että "mää söin kaikki!".

Elämän suuret päätöstä vaativat asiat. Oikeaa vaihtoehtoa ei ole, suurempi hyvä ja pienempi paha ei ole laskettavissa, ei edes arvioitavissa, silti ne pitää ratkaista vaikkei se ole mahdollista.

Laihduttaminen. Mahamakkara pysyy, tissit pienenee, vaaka näyttää aina samaa. Ja hymykuopat pysyy aina yhtä syvällä paksuissa poskissa. Ainut mihin laihduttaminen toimii on kiukun selvästi havaittavaan räjähdysmäiseen kasvuun.

Että ihmisen pitäisi olla kunnollinen ja kulkea kultaista keskitietä. Miksi olla kunnollinen kun niin pienellä vaivalla olisi ihan mahdoton? Eikö kultainen keskitie ole liian kallis, onko kenelläkään siihen varaa?

Auton peseminen. Se palvelee ihan yhtä hyvin likaisena ja on kuitenkin heti taas pölyinen.

Mustat koulusukat. Miten on mahdollista, että lapsella on kymmenen paria mustia sukkia ja silti niitä on nurkat väärällään parittomana? Melkein samanlaiset eivät voi olla pari jos vaikka näyttävätkin samalta, mutta tuntuvat jalassa erilaiselta..

"Ota kiinni jos saat!"

Meillä pyörähti pikkuinen pyörremyrsky kylässä. Kahdeksan ihanaa juoksu-, kiljunta,-karjunta- ja säikyttelyleikeistä diggaavaa toimeliasta lasta. Äidit onneksi olivat huomattavasti rauhallisempia, maailmaa on taas pelastettu ja sumppia juotu. Kahvipöytä pitäisi kyllä saada johonkin erilliseen, tehokkaasti äänieristettyyn keittiön lisäsiipeen... Maxilla oli niin lystiä, että: "äiti voiko ne kaikki tulla huomenna uudelleen?" Ihanaa kun on kavereita!

Nyt alettiin ihan tosissaan muutaman mamman kanssa koululla puuhaamaan myös näitä lontoonkielisiä play deittejä, mutta kun kaikilla on niin busy life, ettei samat päivät ole koskaan vapaana. Yhden kanssa löytyi sopiva päivä neljän viikon päähän ja näkisin, että sekin keretään perumaan moneen kertaan puolin ja toisin. Mutta yritys on hyvä.

Muuten onkin sitten elämä notkahtanut johonkin hiljaiseen tasapaksuun, hieman savunkatkuiseen, sinisen harmaaseen notkelmaan. Mitään ei tapahdu, eikä odotettavissa ole mitään mukavaa pitkään aikaan. Jossakin lähitulevaisuudessa häämöttää yksi epämiellyttävän karmiva appointment, enkä saa ajatuksiani siitä irti. Voikun sen voisi ohittaa, unohtaa, sivuttaa tai siirtää jollekin toiselle. Jos ei halua mennä yhtään, ollenkaan, ei laisinkaan, niin onko pakko?

Arvuuttelua

Appiukon kesällä heittämä arvoitus on ratkennut. Opettavainen tarina siitä miten pieni maailma oikeasti on.

Tapahtuipa kesällä kerran, että kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaa jossakin savon maalaismaisemassa, osuvat samalle golf kierrokselle ja rupattelevat niitä näitä. Pian selviää, että molmpien savolaisukkojen lapset perheineen asuvat Dubaissa. Toisessa perheessä on yksi lapsi ja toisessa perheessä kaksi lasta.

Kumpikaan ei enää kotona onnistu muistamaan mitään muuta nimeä kuin oman nimensä. Siellä kaukomailla asuvan perheen nimeä ei muisteta, eikä muisteta sitä golf kaverinkaan nimeä. Arvuuteltuani aikani kaksi lapsisia perheitä luovutin kun ei mikään kuulostanut tutulta.

Nyt sitten yksi tulee SK:ssa nykäsemään hihasta, että onko sulla savolaisia sukulaisia. Kerrottuani, että en kyllä ole savolainen, että kaikki savolaiset sukulaiset on kyllä saatu naimakaupan kaupanpiällisinä mysteeri selviää. Sinäkö se olit!!! Päivittelyä maailman pienuudesta.. Terveisiä!

1kg vs. 100g

Olisikohan siitä parisen vuota aikaa kun paikallinen ilmaisjakelulehti Seiska kirjoitti jotakin pahaa emaarista, eikä suostunut sitä pahoittelemaan vaan kirjoitti vielä uudeleen jotakin aiheeseen liittyvää. Tästä suivaantuneena emaar kielsi lehden jakelun emaarin aluella, niin kauppojen kassalla kuin ovelle jakamisenkin. Tiedä sitten mitä nyt on tapahtunut, mutta jo kuukauden päivät seiska on ollut taas aamuisin ovella ilahduttamassa.

Koko lehti on ihan eri linjaa paikalllisen aamulehden kanssa. Ihan jo noin koonsakin puolesta. Tämän tilatun kilon painoisen lehden mukana tulee yli puolet kaikkea turhaa, suoraan paperinkeräykseen vietäväksi kun taas tämä ilmainen on sopivan kokoinen, pieni ja sievä, silti asiapitoinen. Seiskalla ei saa kaadettua kahvimukia, eikä sitä nostaessaan ole mahdollista reväyttää selkä- eikä kylkilihaksiaan. Sitäpaitsi jakaja jättää sen ovenkahvaan kun tuo toinen lukupaketti heitetään rappusille, useinmiten ensin kuuluu kauhea läjäys ja sen jälkeen liukumisääni, minkä aikana kaikki rapulla ollut hiekkapöly sulautuu lehden sivujen väliin. Sitten taas sisällön puolesta on monena aamuna käynyt mielessä, että onkohan nämä oikesti samasta kaupungista kotoisin ollenkaan. Seiskalla on ihan oma tyylinsä puuttua koskettaviin ja arkoihin asioihin, kun taas tuo isompi lehti kiertelee kaiken aran varoen ettei astu kenenkään varpaille. Monesti törkeän puolueellinen ja kaunisteleva tapaus. Seiskan yleisönosastoa ei voita mikään. Siellä puhutaan asioista avoimesti ja niinkuin lukijat ne näkee. Esimerkiksi tästä jätevesi ongelmasta saa kokonaisuudessaan paljon pahemman ja silti uskoakseni totuudenmukaisemman kuvan seiskasta kuin siitä toisesta. Niin täällähän nykyään käydään tyhjentämässä paskarekat mereen, rannat lillu kakkaa ja muutakin mukavaa jätettä. uiminen on todettua henkeäuhkaavaksi harrastukseksi. Että sellainen rantalomaparatiisi...

Mutta tänään yleiönosastolla joku viisas mies ratkaisi kaupungin ruuhka ongelmat. Kertoi asuneensa kaupungissa useamman kymmenen vuotta ja huomanneensa, että kesäkuukausina liikenne on huomattavasti sujuvampaa. Tämä tietysti selittyy sillä että arvon kotirouvat poistuvat maasta ja jättävät autonsa autotalliin. Ruuhkat ratkaistaankin siis sillä, että naisilta kielletään ajaminen. Samalla tiet paitsi vapautuvat ruuhkista niin myös tulevat turvallisemmiksi kun ilmiö "nainen ratissa" poistuu kokonaan. Juuri näin. Älynväläys!!!

Muista ostaa

Max on oppinut, ettei muistiin voi luottaa. Ei etenkään minun, muttei myös omaansa. Taidetaan olla aika hajamielistä porukkaa.



kauppaan on siis hyvä ottaa kauppalappu mukaan. Tämän suunnitteluun ja kirjoittamiseen meni reilu puolituntinen.

Ostoslistalla:
3 tonicala (tonnikala), 3 civi (kiiwi), mansica (mansikka), 1 unusu (ananas), 43 toniculuu (vielä 43 tonnikalaa lisää), 4 tomutiu (tomaatti), 5 curcuy (kurkkua), 2 mansica (vielä 2 mansikkaa lisää), 5 carcia (karkkia), 5 suclata (suklaata).
Eikä mitään unohtunut!

Can't wait!

Lost jatkuu helmikuussa! Can't wait!!!

Taikarasvaa, kiitos!

Voiko olla parempaa keksintöä kuin puuduttava rasva. Ja Miten on mahdollista, että lapsi on kerennyt yli 6-vuotiaaksi asti ja käynyt vähintään kolmen kuuukauden välein verikokeissa ja nyt vasta meille on kerrottu tällaisesta keksinnöstä? Max on ihan super reipas verikokeen otossa, mutta viimeaikoina se on alkanut jostain syystä pelottamaan. Edellisellä kerralla joutui käyttämään puhelahjojaan ja taivuttelutaitojaan sekä myös kiinnipitolihaksiaan niin äiti, hoitsu kuin lääkärikin, joten saatiin ohjeistus ostaa tätä emla taikarasvaa seuraava visiittiä varten. Nyt on siis taikarasvan voimin luovutettu veret koeputkeen ilman minkäänmoista kipua. Ja taas palkintomatkalle lelukauppaan.

Tuo lääkärin vastaanotto sijaitsee ihan mun reviirin laitamilla. Siellä kaukana jossakin jumeiran perukoilla. Huomasin kyllä jo kesälomien jälkeen, mutta nyt oikein todenteolla, että tienviittoja on uusittu. Motarin opasteissa on ihan uusia kadun ja paikan nimiä, mistä en ole koskaan kuulutkaan. Safan silta ei ole enää safa vaan jotakin ihan muuta. Manaran sillalla ei lue loogisesti että Manara toiseeen suuntaan ja toiseen Al qous vaan Manara west ja Manara East. Kotiin ei enää löydä seuraamalla opasteita Abu Dhabiin, eikä kaupunkiin pääse etsimällä opasteita Dubaihin vaan on mentävä Sheikin tietä pohjoiseen tai etelään.. Se on opeteltava ilmansuunnat!

Kasvavasta kaupungista löytyy aina jotakin uutta. Sormet syyhyää Dubai ostarin aukeamiseen, mutta Wafin alle on ilmestynyt ihana vanhantyylinen souq nimeltään Khan Murjan. Melko itämaista tunnelmaa, ihan kuin ulkomailla olisi, ja suitsukkeet käryää, shissa piiput pörisee ja arabimusiikki soi. Pääsin totettamaan tinkaustaitojani ja kun en suostunut maksamaan pyydettyä hintaa, eikä minun tarjoamama hinta kerran kelvannut poistuin loukkaantuneena kaupasta. Madame huudettiin käytävästä takaisin kauppaan, vähänkö mä oon hyvä! En silti ole yhtään vakuuttunut, ettenkö vieläkin maksanut liikaaa ja tullut kuitenkin huijatuksi...


Olen saanut vihdoin ja viimein kauan kaipaamani linssin. Ihanaa! Vaan enpä osaa sitä käyttää... Nenä on ollut kiinni kirjassa ja käyttöohjeissa, mutta vastaanotossa on jotain vikaa. I'm having a blond moment. A bad one.. Sen kanssa on vissiin mentävä jonnekkin opinahjoon, että tyhmäkin tajuaa..

Ongelmaratkaisua

(kuvan voi klikata isommaksi)

Maisalla ja Kaarinalla on hyvät jutut. Kaarina puhuu tuossa niin totta. Kuka on keksinyt peeämässän, prkle. Meikäläisen liike-energiallakin olis jo tuotettu sähkö koko pitäjälle ellei tarvis olla niin kipeänä, että joutuu keskittymään vain ja ainoastaan raivoenergiaan. Tässähän on vastaus luonnonvarojen tuhlaamiseen, energiakriisiin ja otsoonikerroksen vähentymiseen, kunhan vaan joku keksii jonkunlaisen vaaleanpunaisen koneen mihin naiset voisivat kytkeä itsensä tiettynä aikan kuukaudesta! Samaan koneeseen voisi liittää toiminnon mikä keräisi talteen kaiken sen turhan energian mikä käytetään turhien asioiden paisutteluun ja murehtimiseen sekä juoruamiseen... Naiset!

Kerran päivässä

Minulle heitettiin haaste johon tartuin heti. Kehuttu on heti aamusta alkaen ja oman kehunikin olen jo tänään saanut. Haastan talkoisiin mukaan kaikki, ketkä erehtyy tätä lukemaan. Tässä toimintaohjeet:

Kehu kerran päivässä!- talkoot

Sinun tehtäväsi on huomioida positiivisella tavalla vähintään yhtä ihmistä päivässä, oli hän sitten sinun ystäväsi, työtoverisi tai joku muu kohtaamasi ihminen.

Siinä sitä kohenee oma mieli ja muiden mieli ja puhelahjatkin. Eikun kehumaan!

Viilenee, viilenee

Taitaa tulla talvi. Enää tuskin ollenkaan elohopea kipuaa neljänkympin yli ja aamulla oli mittarissa vaan tassan 30, suorastaan viileää ja jopa melkein raikasta. Tänään on kaiken kukkuraksi saatu ihailla kumpupilviä, niitä ei turhan usein täällä ole. Vai mahtaako näitä kukaan muu huomata kun minä? Talven tuloon on valmistauduttu kaivamalla takapihan terassi ja tuolit hiekkakinoksen alta ja istuttamalla tomaatit ja paprikat keittiönikkunalaudalle. Peukalo vihertää, kunnes taas kaikki kuolee ja lyön jälleen kerran puutarharukkaset naulaan. Tähän on jo muodostunut selkeä kaava, olen huomannut..

Arki alkoi ihan täydellä teholla. Kouluun lähti tänään hämmästyttävän reipas lapsi. Illalla tuo uhosi nousevansa jo yhdeltä ylös, ettei vaan myöhästy ja aamulla herätyksen tullessa noin kolme tuntia ennen loma-aamun herätystä sängystä pomppasi heti-valmis-koska-saa-aamupalaa-joko-mennään-pirteä-poika. Vielä luokan ovella varmisti minulta, että onhan se ramadan nyt varmasti loppunut ja onhan koulupäivä varmasti pidempi, ettei tarvii heti tulla kotiin. Iltapäivällä luokasta tuli vähintäänkin yhtä reipas poika, rinta rottingilla kehujen saattelemalla. Opettaja kehui olevansa very pleasd with Max ja Max kehui opettajan olevan tosi kiva. Ja voi sitä riemua mikä irtosi siitä, että oli saanut lukukirjoissaan ylennyksen ja siirtynyt vaikeammalle tasolle. Autossa se sitten piti heti lukea suureen ääneen ja hieman myönnän hämmästyneeni kuinka hyvin sitä luettiin. Joko niitä opetellaan koulussa ulkoa tai sitten tuo on ihan oikeasti oppinut lukemaan sujuvasti.

Yksi päivä kyselin Maxilta, että onkos paljon sellaisia englanninkielisiä sanoja, mitä et tiedä. Että sanooko joku joskus sulle jotain mitä et ymmärrä tai onko joskus vaikea vastata jos ei tiedä sanoja. Tähän sain sanatarkasti lainattuna vastaukseksi: "Vaikuttaa olevan, että ei niitä ole kun yksi ja se on cricket."
Että hyvin tuntuu kaksikielisellä pyyhkivän...

Seuraava potilas

Max kävi tarkistuttamassa hammaskalustonsa. Rautahampaiden lukumäärä ei vastannut lapsen ikävuosia ja tämä aiheutti pienoista hämmästystä ja iän tarkistamista muutamaan otteeseen. ei ole häpeä olla nopea ja aloittaa maitohampaiden vaihtaminen alle neljän vanhana. Kuusivuotiaalla on siis 12 rautahammasta.
Muutoinkin hammaskalusto oli moitteettomassa kunnossa ja reissusta selvittiin fluorilakalla ja puhdistuksella. Itse lääkäri olikin sitten ihan huippu. Kertoili kokoajan tarkasti mitä tapahtuu ja mitä tekee, lapsi sai itse valita fluorilakan maun suklaan, mansikan ja vaniljan väliltä ja palkinnoksi sai ilmapallon ja ilmapallon sai itse "puhaltaa" sellaisella lääkärin instrumentilla. Wow! Ja käynti senkun muuttui mukavemmaksi kun vastaanottoon sai maksaa lähtiessään laskun suomenkielellä, suomalaiselle tytölle.

Ikea on keksinyt ihan parhaan jutun. Tölkillinen ruisleipä aineksia, lisää vesi ravista, kaada vuokaan, kohota ja paista. Ihan syötävän hyvää! Tällä reseptillä onistuu varmasti.


Täällä on suihkinut maali pensselit ja telat. Koti tuntuu taas kodimmalta ja mieli on hyvä. Taas voi ihmetellä, että miten ihmeessä tätä tarvi odotella kaksi vuotta ennen kun sai aikaiseksi. Huonekorkeus aiheutti hieman hankaluuksia ja huimausta. Vielä yksi räiskyvän värinen maalitötsä odottelee seinälle heittoa.

Ja tiedetään kyllä, että maalata kuuluu järjestyksessä ja pitkillä vedoilla jne, mutta kävi se näinkin.